Nyt kun on selvinnyt, miten paljon Suomen hallitus oli perussuomalaisten panttivankina Kreikan eurokriisin kärjistyessä, ennen kolmatta lainapakettia, on selvinnyt myös, johdannaisvaikutuksia myöten, miten itsekästä, lyhytnäköistä, Suomen etua vahingoittavaa ja ennen kaikkea globaalisti epähumaania on perussuomalainen politiikka. Kaikki perustuu puheenjohtajan ja muutaman muun johtohenkilön pikkusieluisiin mielipiteisiin, vaalilupauksiin, mutu-tuntumaan ja sutkauksiin, joilla toki saa ääniä mutta joilla ei ole tekemistä muun maailman eikä muiden ihmisten mielipiteiden kanssa. Empatia – tuntematon termi heikäläisille. Populismiin kuuluu se, että kovia mielipiteitä ei kovankaan paikan tullen tahdota takinkäännön pelossa kiistää, ennen kuin on pakko, mutta silloin kyllä. Silloinhan takki kyllä kääntyy populistillakin. Mutta onneksi legitimaatioksi löytyi taas sutkaus: valinta oli ruton ja koleran välillä. Maassa taas kaikki hyvin, kun kansaa on kosiskeltu kaikkia miellyttävällä sutkauksella. Kumpi on rutto, kumpi kolera? Laina vai Grexit? Aika paljon sanottu eurooppalaisesta valtiosta, aika paljon “tiedetty” siitä mihin ero eurosta, määräaikainenkin, johtaisi. Grexitiä kuitenkin suositeltiin, vaikka se olisi rutto tai kolera. Mutta tämän sutkauksen kuultuaan kaikki kannattajat toki lopulta ymmärsivät: niinhän se on, rutto tai kolera - viis siitä, kumpi olisi kumpi. Kaikki on unohdettu, kun on hyvin sutkautettu. Emme me tiedä but who cares? Ei koske meitä.

 

Mutta kaikkea ei ole unohdettu. Nämä mielipiteet sellaisinaan johtivat heinäkuun toisena viikonloppuna 2015 salattuihin poliittisiin kannanottoihin, kähmintään ja hallituskumppaneiden kiristykseen ilman minkäänlaista strategista tai humanistista käsitystä näiden mielipiteiden tai niistä johdettujen toimien seurauksista. Eurooppaa tai edes Suomea ei, luojan kiitos, johdeta perussuomalaisten puoluetoimistosta, ja vastuulliseen politiikantekoon kuuluisi myös etukäteisanalyysi siitä, mitä tietyistä vaalilupauksista johdetuista kannoista seuraisi Suomelle, Euroopalle, Kreikalle, koko maailmalle.

 

Krista Kosonen sanoi vaalien jälkeen, ettei tunne yhtään perussuomalaisia äänestänyttä. Sen jälkeen tuli Kristalle kuraa niskaan – perussuomalaiset ovat osa Suomea, on punavuorelaisen punaviinikuplan syytä, etteivät tunne kotimaataan jne.

 

Nyt se on selvinnyt lopullisesti: kyseessä on Suomen kaikkien aikojen toiseksi tyhmin “kansanliike”, ihmisiä, jotka katselevat vain omaa napaansa ja joilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mihin heidän äänensä päätyvät, mitä niillä tehdään ja minkälaisen poliittisen konstellaation osa niistä tulee. Niitä ongiskelee heppu, joka on kiinnostunut, paitsi omasta hyvinvoinnistaan, myös raveista, saunasta ja jalkapallosta ja joka viis veisaa siitä, mihin hänen sanelemansa politiikka johtaa.

Etelälontoolaisesta jalkapallokatsomosta ei näe kovin pitkälle. Mitään käsitystä hänellä ei ole politiikasta strategiana, pelinä, yhteisenä mahdollisuuksien areenana. Sääli kokoomusta ja keskustaa, jotka tämän kiristyksen uhreiksi ovat joutuneet, koko kansasta puhumattakaan.

 

Eikä tämä kirjoitus edes ota kantaa siihen, pitäisikö tai olisiko Kreikan pitänyt erota tai olisiko se pitänyt erottaa eurosta  - siihen meillä kellään ei ole kristallipalloa. Tämä pohdiskelee vain politiikanteon käytäntöä.

 

Jos perussuomalaisten kantojen etukäteislukitsemista, kiristystä ja sitä lopulta (vahvemman edessä) seurannutta pakollista takinkääntöä, joissa oli kyse pelkästä populismista, pelosta, puolue- ja vaalitaktikoinnista ja täydellisen historiattomasta ja kulttuurittomasta yleiseurooppalaisesta ymmärtämättömyydestä, ja ymmärtämättömyydestä siitä, mitä kanssaihmisen huomioonottava politiikan tekeminen on, ei polttomerkitä tulipunaisella Suomen historiankirjoihin, on Suomi menettänyt muistinsa.

Comment